Mennyttä

Latoteatteri kantaesitti elokuussa 2017 itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi Kirsti Mannisen kirjoittaman ja Kirsi Jokelan ohjaaman MANNERHEIM-näytelmän. Se ei kertonut ratsastajapatsaiden ja virallisten potrettien Suomen Marsalkasta vaan Gusse-viikarista, Haminan kadettikoulun murrosikäisestä häiriköstä, rahattomasta nuoresta keikarista ja naistenmiehestä, kärsimättömästä aviomiehestä ja kömpelöstä isästä, seikkailijasta ja vakoojasta, keisarinsa ja upseerinuransa menettäneestä venäläisestä kenraalista, joka joutui pelastamaan Suomen yhä uudelleen ja uudelleen.

Mannerheimin ja Suomen suhde oli yhtä monimutkainen kuin hänen naissuhteensakin. Voittoisa valkoinen kenraali joutui väistymään saksalaisen kuninkaan tieltä mutta hänet kutsuttiin valtionhoitajaksi, kun kuningashaaveet sortuivat.

Hän häviää presidentinvaalit mutta kieltäytyy asettumasta vallankaappauksen keulakuvaksi. Taisteltuaan kahdeksan vuotta puolustusmäärärahojen lisäämiseksi hän joutuu johtamaan talvisotaa eikä usko itsekään Suomen pitävän puoliaan kolmea viikkoa kauempaa. Silti Suomi on hänen johdollaan yksi niitä harvoja eurooppalaisia maita, joita ei miehitetä toisen maailmansodan aikana.

Mannerheimin tarinaa ei voi kertoa ilman hänen elämänsä naisia, varhain kuollutta äitiä, vahvatahtoista isosisko-Sophieta, taiteellista Eva-siskoa, kiihkeää Anastasia-vaimoa, arkoja tyttäriä, suloista ruhtinatar Lubomirskaa, kärsimätöntä Kitty Linderiä ja Wallenbergin mahtisukuun kuuluvaa viimeistä naisystävää Calle-kreivitärtä. Kirjavat elämänvaiheet solmitaan yhteen sveitsiläisparantolan potilashuoneessa, jossa kirjoitetaan Mannerheimin muistelmia. Joutuiko tiedustelueversti Aladar Paasonen Stalinin salamurhaajien uhriksi? Kykenivätkö leskirouva Avellan ja Eva Mannerheim-Sparre tuomaan muistelmiin edes häivähdyksen Gustafin todellisesta elämästä? Kuka oli se Kate, jonka Gustaf haluaa saattajaksi viimeiselle matkalleen?

—

2018 VIERIVÄT KIVET

Kun leskiäiti Jokelanseudulta lähtee puolikuntoisella Anglialla kolmen teini-ikäisen tyttärensä kanssa Yyteriin Rolling Stonesien keikalle juhannuksena 1965, edessä on hulvaton seikkailu, jota säestää tarttuva musiikki Tango Pelargoniasta Satisfactioniin. Lavan takana kioskin luukulla tapaavat toisensa myös legendaarinen manageri Tappi Suojanen ja hänen entinen heilansa Irmeli sekä kirkkokuoron keikalta eksynyt opettajatar Hilja ja hänen muinainen oppilaansa Kari Kuuva. Mutta miten selviää Sävelradion toimittajan haastattelusta folkduo The Pocahontas, isän puolelta Amerikan suomalaisia ja äidin puolelta cherokee-intiaaneja? Entä mistä löytyy keikan jälkeen omille teilleen harhautuva Mick Jagger?

—

2019 ARVON SISARET

Eversti Alexander Forsströmin ja everstinna Hedda Försströmin perikunta (eli kuusi sisarta) kokoontuu Porvooseen vanhempiensa vanhaan kaupunkitaloon perunkirjoitukseen elokuussa 1879 – pappa on kuollut punssiin ja halvaukseen Flooranpäivänä ja mamma riutunut juhannuksena “särkyneeseen sydämeen” niin kuin tohtori on väittänyt. Tosiasiassa mamma on tainnut tehdä itsemurhan tajuttuaan everstin papereista, että häntä on petetty koko avioliiton ajan. Everstin testamentti, joka tulee yllätyksenä myös vävylle, tarjoaa nimittäin kaikille tyttärille mahdollisuuksia, jotka vaikuttavat naisten ja heidän lastensa tulevaisuuteen.

—

2021 AROLAN KOULUN SIRKKA

Aikamatkalle Arolan kouluun. Kesällä 2021 Latoteatteri teki kunniaa Arolan koulun satavuotiaalle historialle. Vaikka koulu lakkautetaan, muistot elävät vahvoina. Mannisen Kirstin kirjoittama Arolan koulun Sirkka -näytelmä perustui Arolan koulun legendaarisen opettajaneidin Kerttu Salmen kasvattityttären Sirkka Runolinnan ja muidenkin koulun entisten oppilaiden muistelmiin ja arkistoihin 1940- ja 1950-luvulta. Näytelmän ensi-ilta oli sunnuntaina 15.8.21. Koska paikkoja oli koronan takia rajoitetusti, kannatti pitää kiirettä paikkavarausten kanssa, jotta sai varmasti paikan haluamaansa näytökseen.

—

2022 LAULU TULIPUNAKUKASTA

Kesänä 2022 Latoteatteri esitti Johannes Linnankosken romaania vapaasti mukaellun näytelmän Laulu Tulipunakukasta. Käsikirjoitus oli Kirsti Mannisen käsialaa ja ohjauksesta vastasi Kirsi Jokela.